Yksi ajatus on, että kirjallisuuskatsauksen ohessa vetäisin kamppailutaitoon liittyvän kurssin. Käytännössä kurssin vetäminen muistuttaa, että taitojen kehittämisessä on järjestys ja progressio. Järjestystä ohjaa turvallisuus ja kurssilaisen motoriset valmiudet.
Myös motivaatio - sen synnyttäminen ja ylläpito ovat tärkeitä elementtejä. Ehkä motivaatiota voisi tarkastella peliteoria kautta?
Kurssin toteutuminen selviää vuoden vaihteen jälkeen.
Kirjoitan artikkelin kamppailutaitojen oppimisesta ja opettamisesta. Ensin tietysti pitää selvittää mitä kamppailutaidot ovat. Mitä me oikeastaan mennään salille opettelemaan ja varmaan taitoja voi oppia myös muualla kuin salilla.
Kamppailulajien harrastamisen motivaatiota on tutkittu, ja voi olla yksi näkökulma. Harrastamisen motivaatio ja tavoitteet eivät ole kuitenkaan ihan sama kuin kamppailutaidot.
Aika usein kamppailutilanteita tulkitaan eri etäisyyksien avulla. Esimerkiksi
1) kamppailua näkö ja kuulo etäisyydeltä, mutta ilman kosketusta.
2) Kamppailua potkuetäisyydeltä
3) Lyöntietäisyydeltä
4) Trappling eli ei oikein mahdu lyömään, muttei vielä halata
5) Pystypaini (ja alasviennit)
6) Mattopaini
Luokittelemalla taidot etäisyyksien avulla voisi olla yksi lähtökohta. Tietysti kamppailijoiden lukumäärä ja aseiden määrä ja tilanteiden tahdonalaisuus herättää lisää kysymyksiä. Onko kyse rikollisesta väkivallasta vai urheilunomaisesta tappelemisesta? Onko sääntöjä? Noudatetaanko niitä?
Oma kiinnostukseni on urheilunomaiseen sääntöperusteiseen kamppailuun, jossa on yksi vastustaja.
